Miksi ruoalla on väliä?

Meillä suomalaisilla tuntuu joskus olevan tapana ajatella, että lääke auttaa vaivaan ja se otetaan vasta sitten, kun oire on jo ilmaantunut. Entäpäpä jos keholle tarjottaisiinkin ”lääkkeet” jo ennen oireita tai sairastumista? Oletko ajatellut, että usein oire tai sairaus on merkki siitä, että keho ei ole saanut tarvitsemiaan ravintotekijöitä tai se on kuormittunut liikaa?

Kuten ihmisten, myös eläiten keho koostuu lukuisista soluista, jotka ovat erikoistuneet eri tehtäviin. Jotta solut pystyvät uusiutumaan ja toimimaan normaalisti, on niille tarjottava tiettyjä ravintoaineita riittävässä määrin ja toisaalta vältettävä tekijöitä, jotka kuormittavat tai heikentävät solujen normaalia toimintaa.

Esimerkkinä voidaan mainita elimistön pintakudokset – iho ja limakalvot. Niiden solut tarvitsevat mm. sinkkiä ja rasvahappoja uusiutuakseen ja toimiakseen normaalisti. Jos näistä ravintotekijöistä on puutosta, häiriintyy kyseisten solujen toiminta. Alkuun oireet ovat lieviä - ihon kuivumista ja hilseilyä, anturoiden halkeilua, karvanlähtöä. Kun tilanne etenee, alkavat suojamekanismit häiriintyä, jolloin voidaan nähdä vakavampia oireita, kuten tulehduksia, huonolaatuinen karvapeite tai karvattomuutta, ihon paksuuntumista ja immuniteetin heikkenemistä. Suojamekanismien heikentyessä myös ulkoiset taudinaiheuttajat pääsevät herkemmin aiheuttamaan tartuntoja ja vakavampia oireita.

Eikö se kuivaruoka sittenkään sisällä kaikkea mitä lemmikkini tarvitsee?

Lemmikkiruokateollisuus on yksi maailman suurimpia bisneksiä ja ikävä kyllä taloudellinen voitto on jokaisen ruokavalmistajan ja -valmistuttajan päätavoite. Kuluttajalle luodaan usein illuusio pienestä perheyrityksestä, jossa on huolella perehdytty lemmikkien ravintotarpeisiin ja ruoka valmistetaan omissa tuotantotiloissa lähitilojen puhtaista raaka-aineista. Tosiasiassa useimmat ruuat valmistetaan tehtaissa, joissa tuotetaan kymmeniä, jopa satoja eri ruokamerkkejä.

Useimmat ruokamerkit syntyvät siten, että valmistuttaja valitsee tehtaan reseptikirjasta omaan brändiinsä sopivat tuotteet, markkinointitiimi suunnittelee tuotesarjaan pakkaukset ja markkinoinnin, minkä jälkeen meillä on markkinoilla ”uusi terveysvaikutteinen täysravinto, joka sisältää kaiken mitä lemmikkisi tarvitsee”. Kukaan tässä ketjussa ei ole ammattitaidolla perehtynyt eläinten todellisiin ravitsemustarpeisiin. Ruokien sisältämät ravintoainepitoisuudet perustuvat pääosin pariin suppeaan, vanhaan tutkimukseen ja käytännössä monesti teollisia ruokia syövillä lemmikeillä nähdäänkin erilaisia puutosoireita. Vaikka ruokaa markkinoitaisiin säilöntäaineettomana, se tarkoittaa vain sitä ettei ruokaan ole valmistuvaiheessa lisätty säilöntäaineita, mutta raaka-aineet itsessään sisältävät monesti synteettisiä säilöntäaineita sekä tuholaistorjunta-aineita.

Miten ravitsemusongelmat näkyvät käytännössä?

Monet jo ”normaaleina” pidetyt ilmiöt, kuten isojen koirien karvattomuus ja ihon paksuuntuminen kyynärnivelissä, korvien jatkuva erittäminen, herkkä vatsa, toistuvat virtsatievaivat ja ylivilkas tai apaattinen käytös, ovatkin usein seurausta ravitsemuksellisista tekijöistä. Me olemme tottuneet ajattelemaan, että lähes jokainen koira on vehnäallerginen, vaikka todellisuudessa hyvin harva koira on oikeasti vehnälle allerginen. Useimmiten erilaisten yliherkkyysoireiden taustalla ovat teollisten ruokien aiheuttama säilöntä- ja lisäainekuormitus sekä raaka-aineiden heikosta laadusta ja ruuan valmistuprosesseista johtuvat ravintotekijöiden riittämättömät määrät tai huono imeytyvyys.

Mitä sinne kuppiin sitten pitäisi laittaa?

Koiran tai kissan ruokinta ei ole rakettitiedettä. Lähtökohtana ruokavalion suunnittelussa on lajikohtaisuus: muista että kissa on lihansyöjä ja koira sekasyöjä. Koira on kesyyntynyt sudesta ihmisen työkaveriksi ja seuraeläimeksi noin 15 000 vuotta sitten. Tuon ajan se on syönyt ihmisen kanssa pitkälti samaa ruokaa – lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita, viljoja ja kasviksia. Kissa lajina sen sijaan on viime aikoihin saakka vastannut pitkälti itse ruuanhankinnastaan – ja moni maatiaiskissa vastaa edelleen. Tämän seurauksena kissa on säilynyt fysiologialtaan lihansyöjänä ja sen ravinnon tulisikin koostua pääosin lihasta.

Ruokinnan suunnitelussa tulee huomioida yksilön ikä ja mahdolliset erityistarpeet. Kasvuhäiriöalttiiden rotujen pentuajan ruokinnassa on hyvä käyttää apuna alan ammattilaisia, samoin sairauksien vaatimien erikoisruokavalioiden toteutuksessa.

Tärkeimpänä tekijänä jokaisen yksilön kohdalla on kuitenkin ruoan hyvä laatu. Lihan tulisi olla laadukasta, puhdasta lihaa, ei teurasjätteitä tai jauhettuja luita/rustoja. Liha kannattaa tarjota kypsänä - samasta syystä kuin me itsekin syömme sen kypsennettynä: tautiriskit ovat todellisia ja voivat sairastuttaa myös perheen lemmikin vakavasti. Hiilihydraattilähteiksi valitaan laadukkaita viljoja ja kasviksia, jotka myös kypsennetään hyvin riittävän sulavuuden saavuttamiseksi. Ravintoa täydennetään yksilökohtaisen tarpeen mukaan ravintolisävalmisteilla.