Sissin oireet alkoivat kesäreissulla sen ollessa puolen vuoden ikäinen. Yhtäkkiä ruoka ei maistunutkaan, ja sen mikä maistui, Sissi pulautteli öisin ulos. Kotiin päästyämme pulautteluja tapahtui lähes jokaisen aterian jälkeen. Tuohon aikaan Sissin ruokavalioon kuului pentunappuloita sekä vaihdellen erilaista lihaa, useimmiten raakana.
Ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä alkoi yli vuoden kestänyt taistelu epämääräisiä vatsa- ja suolisto-oireita vastaan. Sissiä alettiin hoitamaan närästyspotilaana, ja kävimme muutaman kuukauden sisällä nelinumeroisen summan edestä tutkituttamassa kaiken mahdollisen autoimmuunisairauksista rakenteellisiin vikoihin, mutta mitään selkeää syytä oireilulle ei löytynyt. Vaihdoimme ohjeiden mukaisesti ruokavaliota toisensa perään, mutta mitkään hypoallergeeniset nappulat eivät Sissin sisällä pysyneet, se oksensi kaiken sulamattomana. Närästyslääkkeet eivät tuoneet juurikaan apua. Yhdessä vaiheessa ainoa ruoka mikä pysyi sisällä oli naudanmaha ja riisi, kunnes sekään ei enää sopinut.
Syksyn aikana oireenkuvaan tuli myös löysät ulosteet. Koiraa närästi eikä maha tuntunut toimivan. Yritin epätoivoisesti etsiä tietoa kaikista mahdollisista lähteistä. Koira voi näennäisesti ihan hyvin, sille ei vaan tuntunut sopivan mikään ruoka, eivätkä ulosteet olleet koskaan normaaleja. Närästysdiagnoosi vaihtui matkan varrella ruoka-aineyliherkkyydeksi ja yritimme eliminaatiodieetillä löytää sopivaa ruokavaliota. Puolisen vuotta etsin vastauksia Sissin ongelmiin sekä sellaista tahoa, jolta voisin saada apua tilanteeseemme. Tiedon määrä todella lisäsi tuskaa, sillä koirien vatsa- ja suolisto-ongelmista voi löytää kyllä kaikenlaista kokemus- ja asiantuntijaperäistä tietoa, mutta apua niistä oli meille yllättävän vähän. Moni tieto ja neuvo oli myös ristiriidassa keskenään. Haasteteltuani muutamia koirien ravitsemuksen asiantuntijoita, päädyin lopulta ottamaan yhteyttä Sanna Jönkkäriin.
Kävimme Sissin kanssa ensikäynnillä Tampereella alkuvuodesta 2017, ja lähdimme Sannan kanssa purkamaan tilannetta. Sanna huomasi pitkistä potilaskertomuksista, ettei Sissiltä oltu missään vaiheessa tutkittu ulostenäytteitä tarvittavan laajasti. Näytteet lähtivät laboratorioon, josta paluupostissa tuli löydöksenä giardia. Se oli ensimmäinen selittävä tekijä Sissin moninaisille oireille ja lähdimme hoitamaan sitä antibiootein ja asiaankuuluvalla kodin desinfioinnilla. Muutaman viikon päästä saimme puhtaan näytetuloksen ja samanaikaisesti Sanna oli suunnitellut Sissille suoliston kuntoutusta tukevan ruokavalion. Siitä hetkestä alkoi koiran toipumisprosessi. Sissin vointi alkoi kohentua merkittävästi kevään ja kesän aikana. Suolisto-oireet saatiin kuriin samoin kuin närästysoireilut. Nyt vuosi oireiden alkamisen jälkeen olemme siinä pisteessä, että koira voi hyvin. Ruokavalio on edelleen rajoitettu mutta koira ei oireile eivätkä pienet satunnaiset ja epämääräiset herkkupalat aiheuta ongelmia, jopa luita Sissi on saanut varovasti maistella. Sannan suunnitteleman ruokavaliota tukevien lisäravinteiden ansiosta koiran turkki kiiltää, sen katse on kirkas, tassut ja kynnet vahvat ja se on energinen ja hyväntuulinen. Vaikka Sissin osalta toipuminen on vielä kesken, olemme saaneet elää tavallista arkea ja päässeet jopa vähän harrastamaankin. Omistajana olen kiitollinen siitä, että löysin lopulta sellaisen ihmisen, jonka kanssa ymmärsimme yhdessä koiraani ja sen moninaista oireenkuvaa ja sitä, miten nuorella iällä jatkuva sairastelu on voinut vaikuttaa koiran kasvuun niin fyysiseti kuin henkisesti.
Olen itse oppinut tämän kaiken aikana valtavasti koirien suolistohäiriöistä ja erilaisista tavoista hoitaa niitä. Käsitykseni koirien suolisto-ongelmien hoidosta omiin kokemuksiini perustuen on se, että suolisto on edelleen varsin tutkimaton tieteenala eläinlääketieteessä. Yleisesti ihmislääketieteen puolella on alettu puhumaan siitä, kuinka suolisto on toiset aivomme. Uskon, että tämä pätee myös koirien kohdalla. Suolisto-ongelmien tutkiminen vaatii kärsivällisyyttä, ymmärrystä, avaraa ja uteliasta mieltä sekä kykyä nähdä asiat laajemmasta näkökulmasta kuin vain yhdestä oireilevasta ruumiinosasta. Näitä asioita olen havainnut myös Sannassa, hänen vahvuutensa on ehdottomasti kyky nähdä koira kokonaisuutena. Koiranomistaja ei pääse helpolla suolisto-oireisen koiran kanssa. Mielestäni on tärkeää, että jokainen saa tilanteeseensa apua ja että se apu jatkuu niin kauan kun sille on tarvetta, vaikka läpi koko koiran elämän. Yksin ei tarvitse pärjätä! On myös tärkeää pitää omasta jaksamisesta huolta niinä hetkinä, kun parhaalla ystävällä ei ole kaikki hyvin. Rakkaan ystävän sairastelu on äärimmäisen stressaava kokemus. Onnekseni olen saanut tukea myös lähipiiriltäni ja Sissin kasvattajalta koko tämän ajan. Erityiskiitos kuuluu Sannalle ja Eläinklinikka Timantille!
- Pauliina
