VILHO JA EINO

Kultainennoutajauros Vilho tuli perheeseemme keväällä 2012. Heti pienenä pentuna Vilho sairastui rajuun vatsatautiin ja siitä lähti monien antibioottikuurien kierre. Vilho oli elämänsä ensimmäiset kolme vuotta vähän väliä ripulilla. Metsästyksessä käytettävää Vilhoa ei voinut viedä edes sorsalle, sillä hän oireili myös ihon kautta hot spotein. Ajan kuluessa vastustuskyky heikkeni ja Vilho sairastui kolmivuotiaana yhä useammin kennelyskään ja vesihäntään.

Näistä lukuisista oireista johtuen Vilhoa käytettiin kolmen vuoden aikana useilla eri eläinlääkäreillä ja akupuktiossa. Kokeilimme eri ruokavalioita kuivaruokinnasta raakaruokintaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Koira näytti kuitenkin ajoittaisia iho-oireita lukuunottamatta ulkoisesti terveeltä. Omistajana oloni tuntui epätoivoiselta. Näytti siltä, ettei kukaan osannut auttaa meitä.

Keväällä 2015 päädyimme ikään kuin sattumalta Sanna Jönkkärin asiakkaaksi. Vilhon hoito alkoi tuottaa kesän jälkeen varovaisin näyttein tulosta ja tammikuusta 2016 lähtien Vilhon suolisto on toiminut moitteettomasti. Olen äärettömän kiitollinen Sannalle hänen asiantuntevasta avustaan! Vilho ei ole varmastikaan ollut se helpoin asiakas! Hoidon yhteydessä tulleet takapakit saivat minut moneen kertaan jo luopumaan toivosta. Nyt kuitenkin odottelemme toiveikkaaana tulevaa sorsastuskautta!

Syksyllä 2015 rauhallista arkeamme tuli elävöittämään Eino-pentu. Vilholle Einon saapuminen oli lievästi sanottuna järkytys, mutta ajan kuluessa Vilho alkoi nauttimaan ”isoveljen” roolista, Eino kun seurasi ihaillen Vilhoa joka paikkaan. Vilhon hyvän toipumisen johdosta päätin käyttää tätä lupaavaa sorsastuskaveria heti pennusta alkaen ravitsemusneuvonnassa Sannan luona. Einonkin hoidossa on haasteita riittänyt, mutta kasvu on onneksi sujunut hyvin. Kävimme eläinlääkärissä välikuvissa ja huojennus oli suuri, kun tulevan metsästystoivomme luusto näytti röntgenkuvissa erittäin hyvältä!

-Anniina